maanantai 2. maaliskuuta 2015

11. Väinämöinen ja Ilmarinen lähtevät hakemaan sampoa Pohjolasta

39. runo


Väinämöinen halusi lähteä hakemaan sammon Pohjolasta. Sampo oli mylly, joka jauhoi jauhoja, suolaa ja rahaa. Ilmarinen esteli: ei sitä niin vain haeta. Sampo on vuoren sisässä yhdeksän lukon takana.

Vaka vanha Väinämöinen
itse tuon sanoiksi virkki:
"Ohoh seppo Ilmarinen!
Lähtekämme Pohjolahan
hyvän sammon saa'antahan,
kirjokannen katsantahan!"

Se on seppo Ilmarinen
sanan virkkoi, noin nimesi:
"Ei ole sampo saatavana,
kirjokansi tuotavana
pimeästä Pohjolasta,
summasta Sariolasta!


Väinämöinen halusi matkaa varten suuren laivan. Ilmarinen takoi hänelle miekan, jolla voi Väinämöisen mielestä vaikka halkaista kallion.

Olipa miekka miestä myöten,
kalpa kantajan mukahan,
jonka kuu kärestä paistoi,
päivä paistoi lappeasta,
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Jo minä terällä tällä
vaikka vuoret poikki löisin,
kalliot kaha jakaisin!"

Miehet lähtivät hakemaan hevosta, mutta löysivät veneen, joka itki, kun ei pääse vesille. Väinämöinen työnsi veneen vesille ja lauloi soutajiksi nuoria miehiä ja naisia sekä vanhuksia, mutta he eivät jaksaneet.  Seppä Ilmarinen istui soutamaan ja vene alkoi liikkua. Matkalle Lemminkäinen pyysi mukaan ja hänet otettiin veneeseen. Lemminkäinen halusi tehdä veneen laitoja korkeammiksi, sillä merellä matkalla Pohjolaan on suuria laineita.

Eipä impi itkekänä
eikä kaikerra kananen:
oli pursi itkemässä,
venonen valittamassa.
Pursi puinen vastoavi,
vene hankava sanovi:
"Vesille venosen mieli
tervaisiltaki teloilta.

Siitä seppo Ilmarinen
itse istui soutamahan:
jopa juoksi puinen pursi,
pursi juoksi, matka joutui.
Loitos kuului airon loiske,
kauas hankojen hamina.

 Sanoi vanha Väinämöinen:
"Oisi puuta purressani,
laitoa venehessäni,
parahiksi painoaki.
Miksi laitat laitoasi,
puuta purtehen liseät?"

Sanoi lieto Lemminkäinen:
"Ei vara venettä kaa'a,
tuki suovoa tuhoa.
Use'in merellä Pohjan
tuuli laitoa kysyvi,
vastatuuli varppehia."






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti