Johdannoksi
Minulla oli aluksi lapsia varten kirjoitettuna Kalevalasta hyvin lyhyet luonnehdinnat kunkin runon tapahtumista. Lopulta tajusin, että nuo tiivistelmät ovat liiankin tiiviitä. Päätin tehdä toisella tavalla: kokoan joistakin tapahtumista blogisivun, jossa kerron nykysuomeksi mitä runossa tapahtuu ja liitän oheen muutamia osia runoista. Aikaisemmin nuo luonnehdinnat palvelivat piirustusten aiheina, mutta sitäkin haittasi liika tiivistäminen. Toivon, että nämä palvelevat tässäkin tarkoituksessa paremmin. Lapset voivat katsella blogin sivuja tietokoneelta tai tabletilta, tutustua kertomuksiin ja päättää mistä aiheesta piirtävät.
Oikein kauan sitten ei osattu lukea eikä kirjoittaa. Kerrottiin tarinoita sankareista ja ihmeellisistä tapahtumista sekä selitettiin asioita. Kansansatu esimerkiksi selittää, miksi karhun häntä on lyhyt. Tarinoita kerrottiin niin usein, että nuorempi sukupolvi oppi ne muistamaan. Jos kertomuksen sovitteli runoksi ja keksi sävelen, syntyi laulu. Se oli helpompi muistaa.
Kalevala
Kalevala on kokoelma runoja, joita on laulettu. Kalevalan runomitassa on jokaisessa säkeessä kahdeksan tavua. Tällaista runomittaa nimitetään nelipolviseksi trokeeksi. Runoilijat ovat joskus joutuneet hieman muuttamaan sanoja, että saavat tavujen määrän täsmäämään: las-na (lap-se-na), lau-lo-ak-sem-me (lau-laak-sem-me), ees-sä (e-des-sä).
1. runo
Mie-le-ni mi-nun te-ke-vi,
Ai-vo-ni a-jat-te-le-vi
Läh-te-ä-ni lau-la-ma-han
Saa-'a-ni sa-ne-le-ma-han.
Kaunis kasvinkumppalini!
Lähe nyt kanssa laulamahan,
Saa kera sanelemahan
Yhtehen yhyttyämme,
Kahta'alta käytyämme!
Lyökäämme käsi kätehen,
Sormet sormien lomahan,
Lauloaksemme hyviä,
Parahia pannaksemme.
Niit' ennen isoni lauloi
Kirvesvartta vuollessansa;
Niitä äitini opetti
Väätessänsä värttinätä,
Minun lasna lattialla
Eessä polven pyöriessä
Maitopartana pahaisna,
Piimäsuuna pikkaraisna.
