sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

2. Maailman luominen

1. runo


Nuori nainen, ilman impi, laskeutuu ilmasta mereen.

Olipa impi, ilman tyttö
Jop' on astuiksen alemma
Laskeusi lainehille,
Meren selvälle selälle,
Ulapallen aukealle.

 Sotkalintu etsi pesäpaikkaa. Nainen nosti merestä polvensa, siihen lintu teki pesän ja muni kuusi kultaista munaa. Seitsemäs muna oli rautaa.

Tuli sotka, suora lintu;
Lenteä lekuttelevi
Etsien pesän sijoa
Asuinmaata arvaellen

Päähän polven laskeutuvi
Siihen laativi pesänsä
Muni kultaiset munansa
Rautamunan seitsemännen.

Kun lintu hautoi munia, Veen emosen polvelle tuli liian kuuma.

Jopa tuosta veen emonen
luuli polvensa palavan,
Kaikki suonensa sulavan.

Hän heilautti jalkaansa ja munat putosivat ja rikkoutuivat.

Vavahutti polveansa
Järkytti jäseniänsä:
Munat vierähti vetehen,
Meren aaltohon ajaikse;
Karskahti munat muruiksi,
Katkieli kappaleiksi.

Munista syntyivät maa, taivas, aurinko, kuu, tähdet ja pilvet.

Munasen alainen puoli
Alaiseksi maaemäksi;
Munasen yläinen puoli
Yläiseksi taivahaksi.

Nainen muovasi niemet, lahdet sekä vesien syvät ja matalat paikat.

Kussa kättä käännähytti,

Siihen niemet siivoeli;
Kussa pohjasi jalalla,
Kalahauat kaivaeli.

Lopuksi veden emo synnytti Väinämöisen. Väinämöinen virui vedessä kahdeksan vuotta, kunnes pääsi kuivalle maalle.

 

Kuva Akseli Gallen-Kallelan maalauksesta Aino -triptyykki. Maalauksen sijaintipaikka Ateneum, Helsinki. Kuvaaja Juha Toivanen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti