8. Lemminkäisen hirvenhiihto

13. runo

Lemminkäinen pyytää Pohjolan akalta neitoa vaimokseen. Emäntä ensin kieltäytyy, mutta suostuu sitten. Hän laittaa Lemminkäiselle vaimon saamisen ehdoksi urotöitä. Hänen täyty hakea Hiiden hirvi.

Siitä lieto Lemminkäinen
sanoi Pohjolan akalle:
"Anna nyt, akka, piikojasi,
tuopa tänne tyttöjäsi,
paras parvesta minulle,
pisin piikajoukostasi!"

Tuop' on Pohjolan emäntä
sanan virkkoi, noin nimesi:
"Anna en sulle piikojani
enkä työnnä tyttöjäni,
en parasta, en pahinta,
en pisintä, en lyhintä."

Sanoi Pohjolan emäntä:
"Enpä anna tyttöäni
miehille mitättömille,
urohille joutaville.
Äsken tyttöjä anele,
kuulustele kukkapäitä,
kun sa hiihät Hiien hirven
Hiien peltojen periltä!"

Lemminkäinen otti keihään, jousipyssyn ja nuolia. Suksia hänellä ei kuitenkaan ollut. Hän pyysi Kauppi lappalaista tekemään sukset ja maksoi ne riistalla: hintana oli saukko ja kettu. Sukset olivat silloin erilaiset: lyly oli pitkä suksi, jonka tarkoitus oli luistaa. Kalhu oli lyhyt suksi, jossa oli pito. Sillä potkittiin vauhtia.

Itse tuon sanoiksi virkki:
"Tee lyly lykittäväksi,
kalhu kalpoeltavaksi!
Lähen hirven hiihäntähän
Hiien peltojen periltä."

Hiisi yllytti hirveään juoksemaan, että Lemminkäinen joutuu hiihtämään pitkät matkat. Lemminkäinen hiihti, kunnes tavoitti hirven ja sai sidottua sen kiinni.

Hiisi neuvoi hirveänsä,
porollensa suin puheli:
"Nyt sie juokse, hiitten hirvi,
jalkoa, jalo tevana,
poron poikimasijoille,
Lapin lasten tanterille!
Hiihätä hikehen miestä,
Lemminkäistä liiatenki!"

Otti vaajan vaahterisen,
raksin koivuisen rapasi,
jolla kytki hiitten hirven
tarhan tammisen sisähän:
"Siinä seiso, hiitten hirvi,
poropeura, poimittele!"

14. runo

Hirvi kuitenkin karkasi ja juoksenteli Tapiolassa. Lemminkäinen sai Tapion väen auttamaan häntä ja sai hirven kiinni. Pohjolan emäntä määräsi vielä lisää urotöitä, joista viimeinen oli Tuonelan joutsenen ampuminen. Lemminkäinen kulki Tuonelan virran rannalle. Siellä mies nosti joesta vesikyyn ja heitti sen Lemminkäisen sydämeen. Lemminkäinen suistui Tuonelan jokeen ja kuoli.

Louhi, Pohjolan emäntä,
hänpä tuon sanoiksi virkki:
"Äsken annan tyttäreni
sekä nuoren morsiamen,
kun ammut joutsenen joesta,
virrasta vihannan linnun,
Tuonen mustasta joesta,
pyhän virran pyörtehestä
yhellä yrittämällä,
yhen nuolen nostamalta." 

Märkähattu karjanpaimen,
ukko Pohjolan sokea,
tuop' on Tuonelan joella,
pyhän virran pyörtehellä;
katselevi, kääntelevi
tulevaksi Lemminkäistä. 

Vesikyyn ve'estä nosti,
umpiputken lainehista,
syöksi miehen syämen kautta,
syöksi lieto Lemminkäisen,

Tuonen mustahan jokehen,
pahimpahan pyörtehesen. 

Se oli loppu Lemminkäisen,
kuolo ankaran kosijan
Tuonen mustassa joessa,
Manalan alantehessa.

Kuvat Akseli Gallen-Kallelan maalauksesta Lemminkäisen äiti. Kuvan lähde Wikipedia.