sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

6. Joukahainen kostaa

5. runo


Väinämöinen suri ja itki Ainon menettämistä. Suru vei lauluäänenkin.

Vaka vanha Väinämöinen
Itki illat, itki aamut,
Yöhyet enemmin itki.

Mikä nyt sorti suuren äänen
Äänen kaunihin kaotti?
Suru sorti suuren äänen

Hän päätti valjastaa hevosen ja lähteä käymään Pohjolassa kosiomatkalla, jos sieltä saisi uuden vaimon.

6. runo


Pohjolassa Joukahainen oli katkera häviöstään ja halusi kostaa. Hän teki jousipyssyn nuolineen ja aikoi ampua Väinämöisen.

Olipa nuori Joukahainen
Laiha poika lappalainen
Piti viikoista vihoa,
Ylen kaunaista kaetta
Kera vanhan Väinämöisen
Päälle laulajan ikuisen.

Laativi tulisen jousen,
Jalon kaaren kaunistavi;
Vuoli piiliä pinosen,*
Kolmisulkia kokosen.*
Sai vasamat valmihiksi,*
Jousen jänniteltäväksi.

*piili ja vasama tarkoittavat jousipyssyn nuolta. Kolmisulka viittaa siihen, että nuolen pyrstössä on tähden muodossa kolme sulkaa vakauttamassa nuolen lentoa.

Joukahainen odotteli viikon. Äiti oli huolissaan ja kielsi ampumasta Väinämöistä. Joukahainen alkoi epäröidä, mutta lopuksi ampui.

Tuossa nuori Joukahainen
Jo vähän ajattelevi;
Pikkuisen piättelevi:
Käsi käski ampumahan,
Käsi käski, toinen kielti,
Sormet suoniset pakotti.

Kuva: Akseli Gallen-Kallelan maalaus Joukahaisen kosto. Kuvan lähde Wikipedia.



Kaksi nuolta meni ohi, mutta kolmas osui Väinämöisen hevoseen. Hevonen kaatui ja Väinämöinen suistui mereen, jossa ui yhdeksän vuorokautta.

Ampui kohta kolmannenki;
Kävi kohta kolmannesti
Alta vanhan Väinämöisen
Ampui olkisen orihin
Hernevartisen hevosen.
Siitä vanha Väinämöinen
Sormin suistuvi sulahan,
Käsin kääntyi lainesehen,
Kourin kuohu'un kohahti.


7. runo


Kokko, ilman lintu, tuli kyselemään, miksi Väinämöinen on meressä. Hän kertoi, että hevonen ammuttiin alta, vaikka häntä itseään yritettiin. Nyt hän miettii hukkuuko ensin vai kuoleeko nälkään. Kokko oli kiitollinen siitä, että Väinämöinen oli saattanut koivut kasvamaan linnuille pesä- ja lepopaikoiksi ja lupasi viedä Väinämöisen perille Pohjolaan, mutta jätti hänet sinne mereen.

Louhi, Pohjolan emäntä, kävi pelastamassa Väinämöisen merestä. Kun mies kyseli, miten pääsisi takaisin kotiin, Pohjan akka vaati häntä tekemään sammon ja neidon saisi palkaksi. Väinämöinen sanoi, ettei osaa sitä tehdä, mutta Ilmarinen osaisi. Pohjan akka pakotti Väinämöisen hakemaan Ilmarisen.

Louhi, Pohjolan emäntä,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
Ohoh viisas Väinämöinen,
Tietäjä iän-ikuinen!
En kysele kultiasi,
Halaja hopeitasi:

Taiatko takoa sammon,
Kirjokannen kalkutella
Joutsenen kynän nenästä,
Maholehmän maitosesta,
Yhen ohrasen jyvästä,
Yhen uuhen villasesta,
Niin annan tytön sinulle,
Saatan sun omille maille.

1 kommentti:

  1. Pitää tehä tätä saatnanan paspaskaa äikän tunnilla saatana

    VastaaPoista